keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Välinehuoltoa - Caring for the equipment

Kyllä, tarkoitus oli tänään piirtää. Pojat ovat kuitenkin nuhaneninä kotona päiväkodista ja näin päädyin siivoamaan työkalupakkina toimivaa koria. Merkitesmättömät, muinaisia tuntemattomia värisekoituksia sisältävät filmipurkit roskiin, pipettipullo tiskikoneeseen, huolimattomasti tiskattu paletti likoon, ja koko pensselikokoelma tehopesuun.

Hyvä pensseli on ikonimaalarin paras kaveri, ja kaveria ei jätetä - ainakaan likaisena makaamaan. Joskus vain maalaushetki loppuu ennen aikojaan, ja kotiin on kiire, siksi siveltimen tyvestä löytyy usein yhtä sun toista. Paras pesuaine on mäntysuopa, joko pullosta tai palana. Kun sivellin on hellästi pesty haalealla vedellä se kannattaa "tärkätä" - kasta se rasvattomaan maitoon, muotoile ja anna kuivua. Tämä saattaa vielä pelastaa siveltimen, joka on kuivunut ruttuun. Maidossa oleva minimaalinen rasvamäärä hoitaa siveltimen karvoja.


Opiskeluaikana olin kesätöissä Temperassa. Pomo opetti mistä tunnistaa hyvän siveltimen: kastele sivellin, napauta vartta etusormea vasten, niin että liika vesi lentää pois - nyt siveltimen karvojen tulisi olla nätisti supussa ja kärjen terävä. Ikonimaalaukseen käytetään lähinnä kahta karvalaatua, pehmeää oravaa ja hieman jäykempää näätää. Oranssit tekokuitusiveltimet ovat hyviä värien sekoittamiseen, sillä ne kestävät paremmin pienten mineraalirakeiden hiertämisen. Älä sekoita värejä parhaimmalla näädälläsi. 

Metallilanngalla sidotut oravankarvasiveltimet ovat yleensä hyviä, minulla merkit Raphael ja Rubloff/Rublev ovat kestäneet ja pysyneet muodossaan. Kokonumerointi vaihtelee valmistajan mukaan. Parhaimmillaan ne ovat lasuurien levittämiseen. Näädänkarvaisia siveltimiä ostin ensin Akateemisesta, kuvitellen niitä hyviksi, olivathan ne sentään näätää. Mutta - ai-ai - kuvittelin vain. Ortikon näädät ne suorastaan tekevät työn puolsestasi.  Tämä ei ole mainos, siveltimellä ja siveltimellä on eroa! Minun ovat kokoa 3 ja 1 ja 0, mutta on niitäkin jotka osaavat maalata kaiken koolla 2.

Uusi ja viiden ikonin jälkeen - New and after 5 icons.

Parhainkaan sivellin ei ole ikuinen. Viime kesänä ihmettelin kuinka 0-pensseli ei enää oikein toiminut. Syy selvisi kun vertasin sitä uuteen samanlaiseen. Olihan sillä maalattu viisi ikonia! Sittemmin olen ottanut käyttöön uuden siveltimen aina kun alan maalata kasvojen yksityiskohtia. Vahnalla siveltimellä voi vielä maalata muuta vähemmän tarkkaa jonkun aikaa ja sitten käyttää loppuun sekoitussutina.

Tavallisten siveltimien lisäksi minulla on kaksi erityisen pitkäkarvaista sivellintä tekstaukseen. Niissä on noin 1,5 kertaa pidemmät karvat tavallisen pensseliin verrattuna. Jostain syystä niillä on helpompi tekstata. Olen ostanut ne liikkeestä nimeltä Arabeski, sielltä saa muutakin välinettä ja materiaalia ikonimaalaukseen.

Lopuksi minulla on iso vanha loppuunkulunut häränkarvainen vesivärisivellin, jonka olen saanut teininä. Sillä sipaisen pois maalinmurua silloin kun joudun käyttämään skalppelia. Kaksi Bilteman palettiveistäkin on ja molemmat ovat luvattoman huonoja. Hyvä veitsi on ohut ja notkea, silloin se nostaa maalin irti lasilevystä.



Kuinka saada emulsionjämät pipetistä - How to clean the emulsion from the pipette.



Hyvät pahat ja rumat - The good, the bad and the ugly. 


Yes, my intention was to draw today, but my boys were at home with a slight flu, so I ended up cleaning my equipment basket. I threw avay all unmarked and ancient jars of unknown color mixtures, put the glassbottle in the dishwasher, soaked the dry paint of the palette and deep cleaned all my brushes.

A good brush is every icon painters best friend, and should be treated accordingly. Sometimes I run out of time, the painting lesson ends and I must hurry home - that´s why you can find both this and that in my brushes. The best soap is here in Finland is called pine soap, mäntysaippua. You can buy it in bars or on a bottle. Whe the brush is clean you should "starch" it: dip is in skimmed milk, shape it and leave to dry. The tiny amount of fat in the milk cure the fibers. 

As a student I worked in a art supplies store. My boss taught me to recognise a good brush. Dip it in water, tap the handle against your finger so that the water splashes away. Now the fibers should all be together and the tip of the brush should be sharp. For icons I use two kind of brushes, sable or kolinsky, wich is more stiff and softer squirrel. The burshes with orange synthetic fibers are good for mixing colours,  all hose tiny granules of mineral would soon grind away natural hair. Never mix color with your best brush!

I like squirrel brushes tied with metal wire, the brands Raphael and Rubloff/Rublev have proved to keep their shape. They are best for applying glazes. First I bought sable brushes at the local bookstore, and I imagined they must bee good, they were after all sable burshes. But oh no, I was wrong. I got a really great brush from Ortiko, it was like the brush was doing all the work! This in not advertising, there is a difference between good and not so good burshes. I have sizes 0, 1 nd 3, but I know some painters do fine with only nr 2.

A good brush will wear out sooner or later. Last summer I wondered why my nr 0 did not work so well anymore. When I compared it with a new one I found out why. I had painted 5 icons with it! Now I take a new brush every time I start to work on details of the face. The old brushes I use for less precise work and finally wear them out with color mixing or give them to the kids.

In addition I have two special brushes for lettering. The fibers are about 1,5 times a normal brush. For some reason it is easier to write with them. I bought them from a shop called Arabeski, they import art supplies from Russia.

Finally I have a big old ox hair watercolor brush, I got it as a teenager. I use it for brushing a way the crumbles of paint when I have had to use the scalpell. I also have two really lousy palette knifes, I should get a better one. A good knife is thin and flexible, so it can lift he ground color from the stone.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Matkalla Pääsiäiseen - On the road to Easter

On sovintosunnutain ehtoo ja blinit on syöty. Koko seurkunta on pyytänyt toisiltaan anteeksi kaikkea mitä on syntiä tehty, teoin, sanoin ja ajatuksin. Tästä sitä mennään hissun kissun kohti ylösnousemuksen iloa. Videolla pätkä Andreas Kreetalaisen Katumuskaanonia Iisalmen profeetta Eliaan kirkosta.


Today is Cheesefare Sunday or Forgiveness Sunday, we have eaten our blini (buckwheat pancakes) and the entire community has asked each others for forgiveness for anything we committed in deeds, words or toughts. The great lent has begun, a journey towards the joy of resurection. On the videoclip is a capture of the Canon of Repentance, from the orthodox church of the prophet Elia in Iisalmi.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Mukavuusalueen ulkopuolelle - Outside my comfort zone

No niin, nyt on taas uutta työn alla. Pienempi kummityttö ja toisen kummitytön äiti saavat ennen pitkää omat ikonit. Laudoilla pyristelee kaksi vastahakoista pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläistä. Tai pikemminkin, se olen minä, joka olen vastakarvaan. Sommitteluun kuuluu Marian lisäksi hänen leijonansa, vähän erämaan kallioita ja oikeassa yläkulmassa pikkuinen Jumalanäiti Kristuslapsi sylissään. Kaikki on siis kovin, kovin pientä ja erilaista verrattuna tähän mennessä maalaamiini puolivartalokuviin. Olo on epämukava, kun olen taas täysin opettajan talutettavana. Luulin jo oppineeni jotakin, mutta nyt tuntuu että saan aloittaa nollasta!

 

Tähän mennessä maalaamani pyhät ovat tavalla tai toisella tulleet läheisiksi. Maalaamisen aikana kontakti on ollut hyvin selvä ja se on tuntunut hyvältä. Maria Egyptiläinen puolestaan on pyhä, jota monella tapaa vierastan. Minua aina hieman epäilyttää, että hän pikemminkin oli olosuhteiden uhri, kuin suuri syntinen. Hänen paaston riuduttama olemuksensa on hieman pelottava. Askeesi ei taida kuulua vahvoihin puoliini. Entä mitä se erämaa-äitiys oikein on? Oma elämä ja kotiäitiys on niin kovin kaukana erämaakilvoittelusta. Vaikka toisinaan tuntuukin, että yksin olo olisi ihanaa, ei kokopäiväinen erakon elämä ole minua varten.

Leijonaa piirsin Lauri-kissan muistolle 
The lion is to the memory of Lauri the cat.

Suuren paaston alkuun on alle viikko. Kilvoittelun ja rukouksen tulisi olla minunkin elämäni keskipisteessä. Helppo juttu sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Vähintä mitä voin tehdä on häätää oma ajattelu taka-alalle, lukea jälleen isä Serafimin Tie ylösnoudemukseen huolella ja yrittää ottaa vähän nöyrempi suhde tähän maaalaamiseen. Ehkä Pyhittäjä-äiti Maria sitten tulee puolitiehen vastaan?


Now I have new works going on. My younger goddaughter and a friend of mine will sooner or later have icons with their own saint. I have two most reluctant mother Marys of Egypt on the boards. Or, to be honest, it is me who is reluctant. The composition includes Mary, her lion, some desert rocks and a little Theotokos with a tiny Christ in her lap in the upper right corner. Everything is so very, very small and different compared to anything I painted before. I feel most uncomfortable as I am again totally dependent on the teacher. I thought I had learned a few things, but now it is as if I was starting again from zero!

Mother Mary of Egypt is a saint I somehow shun. I always suspect she was more a victim than a great sinner. I find her almost anorectic being daunting. Asceticism is definitely not my strength. Being a desert mother, what does it mean? My own life at home with my kids is so very far from that. Even if I sometimes long to be alone, the life of a full time hermit is not for me.

There is less than a week before the great lent begins. Fasting and prayer should be in the center of my life too. It is so easy to say, but so difficult to carry out. The least I can do about this is push my own thoughts aside, re-read father Serafim´s book Tie ylösnousemukseen (The Road to resurrection) and try to find a bit more humble attitude to painting. Maybe mother Mary will help me?